Erilaisuus, miten voi näkyä perheessä?
Perheessä elävä lapsi herättää aina tunteita.
Omakohtaisestikin koettuna, koko tunneskaala on käytössä. Lapsen huolto on vaativa tehtävä, ihan aina. Kun perheessä on lapsi, jolla on ADHD, voi turhauttaa kun vanhempi ei saa yhteyttä lapseen toivotulla tavalla. Voi näyttää siltä, että lapsi etenee junan lailla eikä pysäyttäminen tunnu onnistuvan. Joudutaan miettimään tarkemmin keinoja, miten ohjata lasta ja saada toivotut viestit perille.
Lasten kasvatuksesta on kirjoitettu miljoona kirjaa, ja eduksi on aina se että perehtyy siihen, kuinka lapsen kasvua ja kehitystä voi tukea ja mitä eri kehitysvaiheisiin kuuluu. Tulee tilanteita, jolloin mietitään, "kuuluuko tämän olla näin?" tai "miten tähän tulisi suhtautua?" Netistä löytyy paljon validia tietoa lapsen kasvusta ja kehityksestä.
Suosittelen tutustumista MLL:n kotisivuihin:
https://www.mll.fi/vanhemmille/
Meille kaikille perheellisille se oma arki on sitä "normaalia", sitä mihin on totuttu ja miten kaikki on aina ollut.
Kun lapsi aloittaa koulutien, saattaa keskusteluissa tulla esiin lapsen harjaantumattomuus uudessa tilanteessa. Uudet vaatimukset voivat tuoda esiin tarpeen seurata ja jossain vaiheessa tutkia mahdollista kehityksellistä poikkeavuutta tai viivästymistä jollain osa- alueella.
Kotona asiat ovat sujuneet, koska arki on muotoutunut tietyn laiseksi, kaikille sopivaksi, eikä esimerkiksi konflikteja synny siellä. Yhtäkkiä voidaan olla aika ymmällään ja hämääntyneitä jos koulussa joudutaan usein umpikujaan. Lapsi voi esimerkiksi reagoida tilanteissa poikkeuksellisen voimakkaasti, suuttua, itkeä, lyödä. Taidot eivätkään kehity muiden tavoin.