Tunnistamaton neuropsykiatrinen erityisvaikeus aiheuttaa suurella todennäköisyydellä huonommuuden kokemusta ilman tarvittavaa tukea jääneelle henkilölle.
Tässä
blogissa en pyri määrittelemään erityisen tarkasti kaikkia ADHD:n
oireita ja diagnoosi on aina asiantuntijoista koostuvan monialaisen työryhmän
tekemä yhteistyössä mahdollisten huoltajien ja muun lapsen tai nuoren
kanssa työskentelevien kanssa.
ADHD tietämys on lisääntynyt, ja jopa nuoret ja lapset tietävät siitä jotain: "Sä oot ihan ADHD!" Silloin tällöin kuultava tokaisu, kun joku on levottomalla tuulella. Voihan olla että tokaisija osuu joskus oikeaankin, mutta pointtini on se, ettei kukaan valitse itselleen tarkkaamattomuus ja/tai impulsiivisuus- ylivilkkaus oireyhtymää.
Kun henkilöllä on ADHD, se hänellä on. Se voi johtaa ihmisen joskus noloihin tilanteisiin, mutta ihminen itsessään ei ole nolo tai hävettävä. On tärkeä erottaa käyttäytymisen ja ihmisen itsensä arviointi toisistaan. Arviointi ja oikeanlainen tuki ei tarkoita myöskään negatiivisesti ymmärrettävää arvostelua! Jokainen NEPSY- lapsen (lapsi, jolla on jokin neuropsykologinen erityisvaikeus kuten ADHD) kanssa työskentelevä turhautuu joskus, mutta sen näyttämistä lapselle pitäisi välttää. Sitä, mitä ei vielä osaa, pitää harjoitella. Oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa, ADHD- henkilöllä usein pienin askelin ja välillä peruuttamalla ja on haaveilua olettaa että lapsi yhtäkkiä osaisi kaiken. Hankalan asian voi todeta, sen voi sanoittaa ja siihen voi lähteä hakemaan muutosta ilman häpeää, joka ADHD:hen ainakin joskus liitetään. Asennemuutokset tapahtuvat myöskin hitaasti, mutta yhtä varmasti tajutaan vielä sekin ettei ADHD:ta tarvitse hävetä eikä se ole itseaiheutettua tai osoitus huonommuudesta. Eihän enää epilepsiaa sairastavakaan ole riivattu syntinen, vaan voi lääkityksellä saada oireet helpottumaan tai jopa kokonaan pois ja elää hyvää elämää.
ADHD oireisella kyse ei ole laiskuudesta (tosin voi tulla laiskuuttakin kun on tarpeeksi monta kertaa epäonnistunut) tai tyhmyydestä (tyhmä olo voi kyllä syntyä kun näkee ikätovereiden tekevän asioita, joihin itse ei pysty).
Ongelma, ADHD, on kyllä aivojen alueella, mutta kyse ei ole tyhmyydestä. Hoitamaton ADHD estää henkilöä saamasta taitojaan käyttöön, koska oireet estävät tämän. Kuvainnollisesti on esitetty asia niinkin, että monta TV:tä huutaa samanaikaisesti. Koita siinä nyt tehdä vaikka äidinkielen esseetä, kuulla mitä opettajalla on sanottavanaan tai muistaa mitä tuli kaupasta hakemaan, etenkään jos asia ei ole erityisen motivaatiota herättävä. Jokainen ADHD henkilö on yksilö ja oireet ovat myös yhtä moninaisia eri henkilöillä. ADD, tarkkaamattomuus on oireyhtymän tuntemattomampi muoto, johon ei liity ylivilkkaus- impulsiivisuutta ja se jääkin sen vuoksi usein diagnosoimatta tai diagnosoidaan vasta aikuisiällä.
Ei kannata unohtaa sitä että ADHD- henkilö voi omata diagnoosinsa kautta paljon hyödyllisiä ominausuuksia, kuten ympäristön tapahtumien pikkutarkat huomiot tai innostuksen sekä aikaansaamisen taidon silloin kun liikutaan hänen kiinnostuksen kohteessa ja vahvuusalueellaan. Tämä voi ilmetä esimerkiksi niin, että henkilö pystyy kuvailemaan hyvin yksityiskohtaisesti asioita, joita on nähnyt vaikka tapahtumat ovat edenneet nopeasti. Tai henkilö jaksaa harjoitella sinnikkäästi jotain taitoa, esim harrastukseen liittyen ja omalla ajallaan ja yllättää kaikki olemalla erityisen huolellinen suorittaessaan sitä.
Pikku hiljaa tai kenties paljonkin, alkaa olla aikuisia ADHD- henkilöitä, jotka kertovat asiasta mielellään ja ovat itsestään iloisia ihan kaikkine piirteineen ja näkevät "puolitäyden lasin", ollen sinut myöskin ADHD:n kanssa, sen aiheuttamista haasteista huolimatta.
Huumorin tärkeyttä ei voi vähätellä, etenkään kompastellessa, sillä jokainenhan meistä joskus kompastuu! Jotkut vain leikkivät etteivät koskaan kompastuneetkaan.
Koulussa
Ymmärrettävästi luokissa paljon pöydän ääressä työskenteleminen ja kuuntelua- ja keskittymistä vaativien tehtävien teko ei ole todennäköisesti helppoa ja mieluisaa oppilaalle joka vaatii keskittyäkseen jatkuvaa liikkumista. Liikkuessaan ADHD- lapsi virheellisistä käsityksistä poiketen keskittyy parhaiten. Tämää näkyy liikehdintänä paikallaan oloa vaativissa tehtävissä. Se saattaa kuitenkin häiritä toisia. Toisaalta toiminnallinen opettajan ohjeisiin perustuva itsenäinen työskentely vaatii paljon oman toiminnan ohjausta, joka myöskin on usein ADHD- henkilölle vaikeaa ja tuolloinkin hän usein tarvitsee muita enemmän ohjausta. Ympärillä oleva hälinä ja ohjeiden muistaminen sekä työn toteuttamiseen tarvittu suunnitelma voivat olla liian vaativia ellei asia ole ennestään tuttu ja harjoiteltu.
Luokkatilan järjestelyt
-motivointi: asia esitetään kiinnostavasti, kerrotaan miksi näin toimitaan
-ohjeita antaessa luokkatilassa muut äänet vaiennetaan
-ylimääräiset tavarat pois
-huomio opettajassa
-oppilaan kanssa on sovittu etukäteen "liikkumissäännöt",
istuin
voi olla sellainen jolla voi keinutella paikallaan, jaloilla tai
käsillä voi tehdä jotain sovittua, erilaisia keskittymistä parantavia
välineitä käyttäen, sylipaino esim iso hernepussi
-ylimääräinen sopimaton muuhun keskittyminen keskeytettävä, kiinnitä lapsen huomio itseesi, katsekontakti, huomiokello, äänenpaino, kosketus, oppilaan kutsuminen nimeltä, palkitse hymyllä
-ei kaverin vieressä jos se vie huomion, mielellään lähellä oppilasta, jolla opiskelu sujuu
-istuin paikassa, jossa voi nähdä ympärilleen kääntyilemättä ja josta on hyvä näkoyhteys opettajaan
-itsenäisen työn vaiheessa ääntä eristävät korvasuojat voivat auttaa rajaamaan muut äänet pois,
oma musiikki harkinnanvaraisesti (voi unohtua räpläämään puhelinta, jolloin hyöty voi kääntyä haitaksi)
-riittävän rauhallinen, mutta ytimekäs eteneminen ohjeita annettaessa, monta kanavaa käytössä, kuulo-, näköaisti
-materiaalin fonttikokoon on kiinnitettävä huomiota
-ylimääräinen karsittava pois (koritehtävät, monisteet, rajattu alue esim värillisellä alustalla)
-värien käyttö on suositeltavaa
-pilkotut suorat ohjeet: Sanallisten ohjeiden lisäksi ohjeet kirjoitetaan työjärjestyksessä näkyville ja/tai näytetään mielellään kuvin, esim:
1.Ota kynä ja kumi pulpetille
2. Avaa sivu työkirjasta..
3. Tehtävä 1,
4. Lue ohje
Saman työjärjestyksen voi tehdä kuvin.
Voi olla vaikeaa sittenkin toimia ohjeen mukaan ja tehtävässä kerrottu ohje pitää tarvittaessa pilkkoa osiin. Oppilas ei välttämättä löydä olennaista tekstistä tai kuullusta kun keskittymisen ja vireystilan taso on alhainen. Tuolloin on arvioitava uudelleen vaatimustasoa ja asetettava tavoite siihen kohtaan mikä oppilaan on mahdollista saavuttaa. "Tee vielä nämä kolme." (Huomio sanavalinnassa:EI, "Tekisitkö?" VAAN, "Tee.."
-käyttöön apukeinot ja tavoitteen on oltava realistinen. ADHD- henkilö tarvitsee enemmän aikaa ja tukea suoriutuakseen tehtävistä. Se myös kuluttaa häneltä energiaa enemmän kuin muilta ja jaksaminen voi loppua kesken.
-tarvitaan paljon välitöntä kannustavaa palautetta.
-jos tietoa pitää etsiä tekstistä, kirjasta kannattaa ympyröidä kohta, mistä tieto löytyy
-tiedonhakuun kannattaa määritellä ehkä kaksi vaihtoehtoa, anna tietty internet osoite sen sijaan että oppilaan täytyy itse etsiä sopiva tietolähde
Aluksi edellä lueteltu kannattaa tehdä oppilaan kanssa yhdessä ja näyttää esimerkki. On tärkeää, että oppilas saa toimintamallin ja varmuutta siihen, miten itsenäisen työn vaiheessa lähdetään liikkeelle.
ADHD- lapsi ja nuori hyötyy siitä että oppitunnilla toimitaan tietyn struktuurin mukaan eli tunti etenee aina samalla tavalla. Toimintojen on hyvä vaihtua tunnin aikana keskittymisen ylläpitämiseksi.
Esimerkiksi:
Tervehtiminen,
omalle paikalle asettuminen ja rutiinit
(samat käyttäytymisen säännöt aina),
opettaja kertoo mitä tunnilla tullaan opiskelemaan, yhteinen asia opetetaan (selko-ohjeet), kiinnitä huomiota materiaalien valintaan, esitä asia innostavasti,
tehdään muutamia harjoituksia yhdessä (tässä kohtaa toiminnallisuus),
itsenäinen työskentely (tarvittaessa henkilökohtainen käynnistäminen/ ohjeistus:
Osoitetaan sormella kohta, "Aloita tuosta". Mitä siinä sanotaan?" Annetaan yksi esimerkki miten voisi lähteä liikkeelle. Palaute kun oppilas saa kiinni ideasta: "Juuri niin! Tee tuo samalla tavalla."
Pikkuhiljaa oppilas voi siirtyä tekemiseen itsenäisesti ja opettajan tuki voi vähentyä edistyisen mukaan, on tärkeää onnitella oppilasta kaikessa: "Hienoa että otit kynän jo esille." Kylläpä jaksoit kuunnella hyvin."Saitko tämän jo nyt valmiiksi?!" Palautteen antamisessa opettaja voi osoittaa tyytyväisyytensä onnistumisista monin eri keinoin: suora, välitön palaute oppilaalle, voidaan "sopia" tietystä merkkikielestä (peukku, hymy, silmänisku, pienen lapsen kanssa konkreettinen palkinto) tai kehua oppilaan kuullen esim toiselle aikuiselle ikäänkuin ohimennen. Riippuen tavasta, mistä oppilas itse pitää tai kokee hyvänä.
Kaikesta tästä voi myös keskustella oppilaan kanssa kahden kesken. Opettajan ja ohjaajien on tärkeä ohjata oppilasta hyväksyvällä asenteella, ystävällisesti ja myönteisesti, ottaen huomioon senkin, että monella saattaa olla paljon negatiivisia oppimiskokemuksia, kun ohjeet ovat kadonneet päästä, on liikehtinyt levottomasti pystymättä mihinkään saaden negatiivista palautetta esim yrityksistä huolimatta. Kun työ ei etene käydään taas "käynnistämässä" myönteisellä työotteella edelläkuvatulla tavalla, kuvallisia ohjeita voi käyttää tukena. ADHD- henkilön on lähtökohtaisesti muita vaikeampi ylläpitää työtehoa läpi yhden oppitunnin ilman tukea, vaihtelua ja lyhyitä taukoja. Oppilaan "jumittuessa" hänen kannattaa joskus vain antaa olla rauhassa sanomalla, pidä pieni tauko ja jatka heti kun pystyt. Tauon aikana ei saa häiritä toisia vaan se voi olla jotain ennalta sovittua, esim Aku Ankan lukemista. Taukoaika voi olla ennalta tiedossa ja oppilaan tulee tietää milloin se on. Aika tai "..kun nämä tehtävät on tehty."Olisi hyvä jos luokassa olisi jonkinlainen taukopaikka, kuten sermillä rajattu tila, jossa on esim. säkkituoli. Juomatauko ja vessakäynti ovat myös hyviä jaloittelupausseja.
Annettavat tehtävät kannattaa, jos mahdollista, antaa isofonttisena ja selkeänä, jolloin olisi hyvä oppilaan oman kokemuksen kannalta että tuo sama menetelmä olisi muillakin ellei selkeästi olla eri työvaiheissa, jotta vältetään erilaisuuden tai "tyhmyyden" kokemus.
Esim kotitaloudessa ruokaohje voidaan tulostaa suurempana, jolloin siitä myös karsitaan muut ruokaohjeet ympäriltä.
Erittäin toimivia vinkkejä löytyy lisää seuraavalta sivulta:
http://www.adhd-liitto.fi/adhd-tietoa/tietoa-ammattilaisille/ohjeita-opettajille
Ei voi liikaa korostaa sen tärkeyttä, että opiskelu voidaan kokea pääosin myönteisenä, vaikka vaikeita, ponnistelua vaativia tilanteita tulisikin. Oppilaan tulee voida kyvyistä riippumatta kokea osaavansa ja tuntea riittävän usein onnistuvansa ja pääsevänsä annettuihin tavoitteisiin. Hän, kuten jokainen, tarvitsee motivaatiota ja innostusta sekä muita enemmän kannustusta, jaksaakseen ylläpitää tarkkaavuuttaan aiheessa. Tehtävistä suoriutuminen kannattelee myös seuravalla kerralla.
Hyväksyvä ja ystävällinen suhtautumistapa lisää koulussa viihtymistä ja uskallusta olla oma itsensä. Riittämättömän tuen puuttuessa, osaamattomuus verhotaan moninaisiin tapoihin vältellä opiskelua, joka voi näkyä esim käytösongelmina ja estää lopulta muita näkemästä itse ongelmaa. On paljon mieluisampaa uskoa siihen että opetus on huonoa, kuin havaita oma erilaisuus, ja onhan se joskus tottakin, ettei opetus vastaa esim ADHD lapsen tarpeisiin, mikä edellyttää enemmän myös opettajalta.
Erään nuoren sanoin: "Paska koulu! Eihän täällä ees opeteta mitään!" Tuo nuori ajatteli ettei kannattanut enää edes yrittää, joten hän ei enää antanut mahdollisuuttakaan.
Annetaan siis tarvittava tuki ajoissa ja mahdollisimman huolella! Annamme näin ihan kaikille hyvät eväät ja nautitaan itsekkin siitä kun näemme työn kannattavan ja tuottavan hedelmää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti